Sisäinen pessimisti

Ei siitä tykkää kukaan.

Se on aina hirveän vakava.

Ei pitäs olla vakava.

Ei ainakaan kesällä

kun pitää keskellä yötä

lähteä ulos ikkunasta

laskeutua paloportaita

juosta paljain jaloin

kostealla asfaltilla

ja huutaa niin

että koko maailma kuulee.

Saippuaa silimässä

Tänäiltana kaikki vakava sai odottaa, sillä minulla oli tapaaminen saippuakuplien ja auringonlaskun kanssa.

Kuvittelua

Tänään.

Puin ylle kukkahameen, laitoin leppäkertut korviin ja kuvittelin olevani Neiti Kesä.

Todellisuudessa olin vain naapurin lettipäätyttö kesäkuteissa.

Istuin pianon ääreen, kuulokkeet korvissa. Annoin sormien tanssia koskettimilla ja kuvittelin olevani mestaripianisti suuren yleisön ympäröimänä.

Todellisuudessa soitin rakkaat disneyn laulut lapsuudesta nuotin vierestä ja viivaston yli.

Katsoin elämäni ensimmäisen jääkiekkopelin, huusin molemmille joukkueille vuorotellen ja kuvittelin oikeasti tietäväni jotain pelistä.

Todellisuudessa en tiennyt mitään ja vain huusin ääneni käheäksi telkkarille.

Todellisuudessa olin vain minä.

Pää kolmantena jalkana

Tänään oli hyvä päivä.

Kiireinen.

Juoksin töissä kuin päätön kana ja välillä taas pääni löydettyäni ja palauduttuani kanasta ihmiseksi ryntäilin pää kolmantena jalkana salin ja keittiön väliä.

Jos huomenna sataa, hypin tien yli tasajalkaa ja käperryn raparperinlehden alle mököttämään.

Meidän teatteritreenipäivää ei saa pilata sillä, että pisarat ropsahtelevat haapojen lehtiin, niin että repliikit pelästyvät ja takertuvat kaikin voimin näyttelijöiden kurkkuun, koska eivät halua kastua.

Sadepäivä

Lokin laulua
naurua
Enpä olisi uskonut
että tällaisena sadepäivänä
joku voisi vielä iloita
nauraa
riemusta

 
















Keltaiset kumisaappaat
hiekkaan jää jäljet
piiloudun
ruusupensaan taakse
ja kuuntelen
kuinka ruoho kasvaa